| Ota yhteyttä

Voit ottaa meihin yhteyttä sähköpostitse kuluttajapalvelu@fi.nestle.com tai puhelimitse 0800-06161.

| WHO:n suositus

Pilttipiiri

Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee täysimetystä 6 kuukauden ikään saakka. Piltti tukee tätä näkemystä täysin, samoin kuin imetyksen jatkamista monipuolisen kiinteän ruoan ohessa neuvolan ohjeiden mukaisesti.

Jatka

Sanasto

Sivustossa käytettyjen ravitsemusalan käsitteiden selitykset

A

Antioksidantit

Aineenvaihdunnan yhteydessä elimistössä syntyy toisinaan niin kutsuttuja vapaita radikaaleja. Ne voivat altistaa elimistön mm. sydän- ja verisuonitaudeille ja joillekin syövän muodoille. Antioksidantit pitävät vapaiden radikaalien määrän pienenä. Siksi antioksidantteja kutsutaankin elimistön ruostesuojaukseksi. Antioksidantteja saa ravinnosta, erityisesti hedelmistä ja vihanneksista.

Antioksidanteilla on monia suotuisia vaikutuksia elimistöön. Osa antioksidanteista on tunnettu pitkään, ja tutkimusta uusien löytämiseksi tehdään jatkuvasti. Osa on tunnettu pitkään, ja tutkimusta uusien löytämiseksi tehdään jatkuvasti.

Tunnettuja antioksidantteja:

  • E-vitamiini: öljy, pähkinät, margariini ja rasvainen kala.
  • C-vitamiini: hedelmät, marjat, mehut ja vihreät lehtivihannekset.
  • Karotenoidit: porkkana sekä vihreät, keltaiset ja punaiset hedelmät ja vihannekset.
  • Flavonoidit: monet vihannekset ja hedelmät, erityisesti omena, sipuli, viinirypäleet ja tee.
  • Seleeni: etupäässä kala ja äyriäiset, mutta myös liha.

Allergiat

Ruoka-aineallergiat ja -yliherkkyydet ovat tavallisia lapsilla. Tutkimukset osoittavat, että joka kolmas lapsi kärsii tai on kärsinyt allergisista vaivoista. Monien lasten ruoka-aineallergiat kuitenkin häviävät ensimmäisten ikävuosien myötä. Tällaisia allergioita ovat tyypillisesti maito- ja kananmuna-allergiat, kun taas pähkinä-, maapähkinä- ja kala-allergiat ovat yleensä pysyviä. Isommilla lapsilla tavallisempia allergioita ovat siitepöly- ja eläinallergiat.

Termejä “allergia” ja “yliherkkyys” käytetään usein ikään kuin ne tarkoittaisivat samaa, mutta todellisuudessa kyse on elimistön eri vaikutusmekanismeista. Yliherkkyys on yläkäsite sille, että ihmisen elimistö reagoi johonkin ruokaan, ja yliherkkyysreaktiot voidaan jakaa allergisiin ja ei-allergisiin reaktioihin.

Ruoka-aineallergioissa immuunipuolustus reagoi muodostamalla allergiavasta-aineita tietylle ruoka-aineelle, esimerkiksi maidolle. Oireet vaihtelevat paljon. Tavallisia oireita ovat iho-oireet (ihottuma, nokkosrokko, kutina), hengitystieoireet (hengityksen vinkuminen, astma) ja maha-suolikanavan oireet (vatsakivut, koliikki, ripuli, pahoinvointi) tai näiden yhdistelmät. Oireiden voimakkuus vaihtelee lievästä vaikeaan ja voi vaatia lääkärihoitoa. Jos lapsi saa allergisen reaktion jostakin ruoka-aineesta, tämä aine on jätettävä ruokavaliosta pois kokonaan.

Ei-allergisessa reaktiossa elimistö reagoi muilla mekanismeilla. Yksi esimerkki on maitosokerin (laktoosi) aiheuttama reaktio. Se johtuu siitä, että elimistöstä puuttuu laktoosia pilkkova laktaasientsyymi. Yliherkkyysreaktioiksi luokitellaan myös lisäaineiden aiheuttamat reaktiot sekä reaktiot runsaasti histamiinia sisältäville ruoka-aineille. Ei-allergisissa reaktioissa elimistö voi sietää pieniä määriä oireita aiheuttavaa ruoka-ainetta, ja reaktiot ovat harvoin yhtä voimakkaita kuin allergiset reaktiot.

B

Botulismi

Alle 1-vuotiaiden lasten suolistofloora on vielä melko kehittymätön, ja Clostridium botulinum voi aiheuttaa lapselle botuliiniksi kutsutun ruokamyrkytyksen. Hunaja saattaa sisältää bakteerin itiötä. Myrkytysoireet alkavat tunnin tai muutaman päivän kuluttua siitä, kun bakteeria on päässyt elimistöön. Oireita ovat pahoinvointi ja oksentelu, näköhäiriöt, puhe- ja nielemisvaikeudet, lihasheikkous ja hengitysvaikeudet. Oireita aiheuttaa bakteerin muodostama toksiini. Nämä myrkytysoireet voivat johtaa kuolemaan. Lue lisää Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran sivuilta.

C

Clostridium botulinum

Clostridium botulinum on bakteeri, joka muodostaa erittäin vastustuskykyisiä ja keittämisen kestäviä itiöitä. Itiöt voivat elää alle 1-vuotiaiden lasten suolistossa ja kehittyä bakteereiksi, jotka tuottavat botuliinitoksiinia. Toksiini voi aiheuttaa botulismiksi kutsutun myrkytystilan. Hunaja saattaa sisältää Clostridium botulinum -itiöitä ja aiheuttaa tartunnan. Siksi hunajaa ei tulisi antaa alle 1-vuotiaille lapsille.

D

Dokosaheksaeenihappo (DHA)

on pitkäketjuinen omega-3-perheeseen kuuluva rasvahappo, jonka emorasvahappo on alfalinoleenihappo. Alfalinoleenihappo pystyy muuntumaan elimistössä osittain pitkäketjuisiksi rasvahapoiksi (kuten DHA:ksi). Omega-3-rasvahappoja on esimerkiksi rasvaisessa kalassa (lohi, makrilli ja silli) sekä rypsiöljyssä ja joissakin pähkinöissä. Alfalinoleenihappoa on saatava ravinnosta, minkä jälkeen elimistö pystyy itse muodostamaan pitkäketjuisia rasvahappoja, kuten dokosaheksaeenihappoa (22:6 n-3 DHA) ja eikosapentaeenihappoa (20:5 n-3 EPA).

F

Folaatti

Folaatti ja foolihappo ovat saman B-vitamiinin eri muotoja. Folaattia on ruoissa luontaisesti kun taas foolihappoa on lisättynä esim. ravintolisissä ja täydennetyissä elintarvikkeissa.

Folaatti tai foolihappo on erityisen tärkeää raskautta suunnitteleville ja raskauden alkuaikoina. Tutkimukset osoittavat, että foolihapon puute elimistössä lisää sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriön vaaraa. Nykyään raskautta suunnitteleville naisille suositellaan foolihappolisää. Lue lisää terveydenhuollon laitoksen THL:n sivuilta.

Folaatti tai foolihappo edistää soluaineenvaihduntaa ja punaisten verisolujen tuotantoa.

Folaattia on monissa elintarvikkeissa, mutta erityisen paljon sitä on kasviksissa, kuten palkokasveissa ja vihreissä vihanneksissa, hedelmissä, maidossa ja viljatuotteissa.

H

Hera

on proteiiniryhmä, joka muodostaa pääosan äidinmaidon proteiinista. Suurin osa heraproteiinista on laktalbumiinia.

Hiilihydraatit

Hiilihydraatit koostuvat monista aineista: tärkeimmät ryhmät ovat tärkkelys, sokerit (sekä tavallinen sokeri että ruoka-aineiden luonnollisesti sisältämät sokerit ja kuitu.

K

Kalsium

Kalsium on kivennäisaine, jota elimistö sisältää eniten. Lähes kaikki kalsium varastoituu luustoon. Kalsium takaa vahvan luuston, jonka kannalta myös D-vitamiinilla on suuri merkitys. Lisäksi kalsium vaikuttaa hermoston ja lihaksiston yhteistoimintaan ja verenpaineen säätelyyn. Luumassa muuttuu elämän aikana. Luumassa uusiutuu lapsilla ja nuorilla noin 25 vuoden ikään asti, ja voimakkaimpien kasvuvuosien aikana kalsiumia varastoituu luustoon runsaasti.

Kaseiini

on proteiiniryhmä, joka muodostaa osan äidinmaidon proteiinista.

Kivennäisaineet

Kaikki kivennäisaineet ovat elimistölle tärkeitä, mutta niiden määrä ja tarve vaihtelevat. Joitakin kivennäisaineita on elimistössä vain häviävän pieniä määriä. Niitä kutsutaan hivenaineiksi. Kullakin kivennäisaineella on omat tärkeät tehtävänsä, eivätkä ne pysty korvaamaan toisiaan. Kalsium ja rauta ovat esimerkkejä tärkeistä kivennäisaineista.

Keliakia

on suolistosairaus, jonka ainoa hoitomuoto on gluteeniton ruokavalio.

L

Laktoferriini

on rautaa sitova proteiini, joka on tärkeä äidinmaidon sisältämän raudan imeytymisen kannalta.

Laktoosi

on äidinmaidon ja äidinmaidonkorvikkeen eniten sisältämä hiilihydraatti. Laktoosi antaa äidinmaidolle ja korvikkeelle niiden makean maun ja edistää bifidogeenisen suolistoflooran muodostumista pikkulapsilla.

M

Maltodekstriini

on osittain pilkottua tärkkelystä, joka kuuluu oligosakkaridien ryhmään. Maltodekstriini on elimistöön nopeasti imeytyvä hiilihydraatti, joka voi myös saada aikaan kylläisyyden tunteen, mikä on hyväksi pienille lapsille. Maltodekstriiniä valmistetaan hajottamalla esimerkiksi perunan, maissin, tapiokan tai vehnän tärkkelystä.

N

Nitriitti ja nitraatti

Nitraatti on suola, jota on luontaisesti joissakin elintarvikkeissa. Toisinaan sitä lisätään elintarvikkeisiin, koska sillä on ruokaa säilyttävä vaikutus. Anna lapselle pinaattia, punajuurta, nokkosta ja varsiselleriä vasta, kun lapsi on täyttänyt 1 vuoden. Nämä kasvikset sisältävät nitraattia, joka voi elimistössä muuttua haitalliseksi nitriitiksi. Nitriitti saattaa heikentää veren kykyä kuljettaa happea pienillä lapsilla.

Nukleotidit

ovat eräänlaisia rakennusaineita. Ne ovat kaikkien elävien solujen tärkein saatavilla olevan energian muoto. Joillakin nukleotideillä on tärkeä tehtävä soluaineenvaihdunnan säätelyssä.

P

Pastörointi

tarkoittaa elintarvikkeen kuumentamista tiettyyn lämpötilaan, jossa sairauksia aiheuttavat ja tuotetta pilaavat mikro-organismit kuolevat.

Probiootit

on aktiivisen bakteeriflooran yhteisnimitys. Maailman terveysjärjestö WHO:n määritelmän mukaan ne ovat eläviä mikro-organismeja, joilla sopivana määränä nautittuna on terveyttä edistävä vaikutus. Tavallisimpia probioottisia bakteereita ovat laktobasillit ja bifidobakteerit.

Proteiini

Proteiinia tarvitaan kasvuun ja elimistön huoltoon. Se on esimerkiksi lihasten tärkeä osa, ja sitä on pieniä määriä myös muualla elimistössä.

Lähes kaikki elimistön toimintoihin liittyvät hormonit ja entsyymit ovat proteiineja. Jos ihminen saa proteiinia enemmän kuin elimistö tarvitsee, elimistö hyödyntää ylimääräisen osan energiana eli joko kuluttaa sen tai muuntaa sen rasvaksi. Siksi proteiinia ei kannata saada ravinnosta enempää kuin elimistö tarvitsee.

Vauva tarvitsee suhteellisen vähän proteiinia. Äidinmaidon proteiinipitoisuus on pieni, mutta proteiinin koostumus vastaa täydellisesti vauvan tarvetta. Ravitsemussuositusten mukaan 1-2 vuotiailla 10-15 % ravinnon energiasta tulisi muodostua proteiinista. Tähän määrään pääsee helposti, sillä kehittyneissä maissa ihmiset eivät juuri koskaan saa ravinnostaan liian vähän proteiinia.

Hyviä proteiininlähteitä ovat liha, kala, kananmunat, pavut, linssit, herneet ja maito sekä näistä raaka-aineista valmistetut tuotteet. Vajaa kolmannes proteiininsaannistamme tulee vehnää, kauraa, ruista ja ohraa sisältävistä viljatuotteista. Vähiten energiaa on runsaasti vettä sisältävässä ruoassa.

R

Rasva

Pienille lapsille rasva on tärkeä energianlähde, sillä he kuluttavat paljon energiaa painokiloa kohden. Rasva sisältää välttämättömiä rasvahappoja ja sitä tarvitaan, jotta rasvaliukoiset vitamiinit (esimerkiksi D-vitamiini) imeytyisivät elimistöön. Rasvasta saa myös energiaa (kaloreita), sillä rasva sisältää kaksi kertaa niin paljon energiaa grammaa kohden kuin hiilihydraatit ja proteiini.

  • Tyydyttynyttä rasvaa sisältävät mm. rasvaiset maitotuotteet, leivänpäälliset, pasteijat, suklaa, voi ja kovat margariinit.
  • Kertatyydyttymätöntä rasvaa sisältävät mm. rypsiöljy, oliiviöljy, pähkinät, siemenet ja kala.
  • Monityydyttymätöntä rasvaa on mm. kalassa, öljyssä ja juoksevassa margariinissa. Omega-3 ja omega-6 ovat kaksi monityydyttymättömien rasvahappojen perhettä. Omega-3-rasvahappoja on runsaasti rasvaisessa kalassa, rypsiöljyssä ja pähkinöissä. Omega-6-rasvahappoja on pehmeissä ruokarasvoissa, kuten öljyssä ja juoksevassa margariinissa.

Rauta

Rautaa on elimistön jokaisessa solussa. Sitä on veressä hemoglobiinin muodossa, lihaksissa myoglobiinin muodossa ja varastoituneena mm. maksaan ja pernaan. Vastasyntyneellä vauvalla on noin 250 mg:n rautavarasto elimistössään, ja aikuisella varasto noin on 3–4 grammaa.

Rautaa on monissa entsyymeissä, joten sillä on monia tehtäviäkin. Tärkein niistä on hapen kuljettaminen elimistössä.

Rautaa on runsaasti lihassa ja lihatuotteissa. Punainen liha, broilerinliha ja kala sisältävät lisäksi aineita, jotka edistävät raudan imeytymistä elimistöön. Rautaa on myös palkokasveissa, viljassa, leivässä ja vihreissä vihanneksissa. Valmiit lastenpuurot sisältävät lisättyä rautaa.

V

Vitamiinit

Ravinnosta on välttämätöntä saada kolmeatoista vitamiinia. Ne eivät voi korvata toisiaan, vaan niillä jokaisella on oma erityinen tehtävänsä elimistössä. Vitamiineja on sekä eläin- että kasvikunnan tuotteissa. Meillä Pohjoismaissa ruokaa on hyvin saatavilla, ja vitamiininpuutokset ovat siksi harvinaisia.

Vitamiineja on sekä rasva- että vesiliukoisia.

Rasvaliukoiset vitamiinit
Rasvaliukoisia ovat A-, D-, E- ja K-vitamiinit. Niille yhteistä on, että ne voivat varastoitua elimistöön pitkäksi aikaa ja että niitä voi saada liikaa. Jos vitamiineja saa kuitenkin pelkästään ravinnosta, yliannostuksen vaara on käytännössä olematon.

Vesiliukoiset vitamiinit
Kaikki B- ja C-vitamiinit ovat vesiliukoisia. Kun ruokavalio on monipuolinen ja syömme kaikista ruokaympyrän ryhmistä, saamme näitä vitamiineja tavallisesti riittävästi. Koska vesiliukoiset vitamiinit eivät varastoidu elimistöön, niitä on saatava ravinnosta päivittäin. Jos saamme vesiliukoisia vitamiineja enemmän kuin tarvitsemme, ylimääräinen poistuu elimistöstä virtsan mukana. Onkin ehkä hyvä tietää, että vesiliukoiset vitamiinit eivät kestä lämpöä, joten ne tuhoutuvat osittain ruoanvalmistuksen yhteydessä. Siksi kasviksia ei kannata kypsentää liian pitkään ja keittovesi kannattaa käyttää esimerkiksi soseiden valmistuksessa.

A-vitamiini

A-vitamiinilla tarkoitetaan suurta vitamiinien ryhmää, kuten retinolia, joka on eläinkunnan sisältämä valmis A-vitamiini, ja karotenoideja, joita on kasvikunnan tuotteissa. Tunnetuin A-vitamiini on porkkanan sisältämä beetakaroteeni, joka muuntuu elimistössä retinoliksi.

A-vitamiini tukee immuunipuolustusta, näkökykyä, kasvua sekä ihon ja limakalvojen toimintaa. Retinolia on maksassa, kananmunissa, lisättyä A-vitamiinia sisältävissä maitotuotteissa, margariinissa ja öljyssä. Karoteenia on mm. porkkanassa, parsakaalissa, aprikoosissa, lehtikaalissa ja pinaatissa.

D-vitamiini

Kaikki lapset tarvitsevat D-vitamiinilisää kahden viikon iästä lähtien. D-vitamiinitippoja myydään apteekeissa. Lue lisää D-vitamiinista täältä.

E-vitamiini

Tämänkin nimen alle kuuluu useita aineita, joilla on toisiaan muistuttava vaikutus.

E-vitamiini estää monityydyttymättömiä rasvahappoja valloittamasta elimistöä. Lisäksi se on antioksidantti. Mitä enemmän monityydyttymätöntä rasvaa syömme, sitä enemmän E-vitamiinia tarvitsemme. Luonto on hoitanut asian upeasti, sillä samat elintarvikkeet sisältävät sekä E-vitamiinia että monityydyttymättömiä rasvoja.

E-vitamiinia on öljyssä, pähkinöissä, manteleissa, rasvaisessa kalassa, munankeltuaisessa ja lehtikaalissa.

K-vitamiini

K-vitamiinia on elintarvikkeissa, mutta myös suolistobakteerit voivat muodostaa sitä. Vastasyntyneille vauvoille annetaan K-vitamiinipistos heti syntymän jälkeen verenvuodon ehkäisemiseksi. K-vitamiinin tärkein tehtävä onkin edistää veren normaalia hyytymistä.

K-vitamiinia on lehtivihanneksissa, kuten parsakaalissa, ruusukaalissa ja lehtikaalissa, sekä maksassa.

B-vitamiini

B-vitamiineja ovat tiamiini (B1), riboflaviini (B2), niasiini, pyridoksiini (B6), folaatti, kobalamiini (B12), biotiini ja pantoteenihappo.

Niistä jokaisella on oma erityistehtävänsä, mutta ne kaikki vaikuttavat aineenvaihduntaan ja veren muodostumiseen.

B12-vitamiini

B12-vitamiini on siitä poikkeuksellinen vesiliukoinen vitamiini, että se pystyy varastoitumaan maksaan. Lapsille vitamiinivarastoja ei kuitenkaan ole ehtinyt muodostua. B12-vitamiinia on pääasiassa eläinkunnan tuotteissa, joten lapsille ei suositella vegaaniruokavaliota. Jos lapsi kuitenkin noudattaa vegaaniruokavaliota, hän tarvitsee B12-vitamiinilisää.

Vitamiini vaikuttaa punaisten verisolujen tuotantoon ja hermoston toimintaan. B12-vitamiinin puute voi aiheuttaa mm. pernisioosia anemiaa, joka johtuu aineen puuttumisesta mahalaukusta.

B12-vitamiinia on lähes ainoastaan eläinkunnan tuotteissa, kuten, kananmunassa, kalassa, lihassa, maidossa ja juustossa.

C-vitamiini

C-vitamiini eli askorbiinihappo on varmasti tunnetuin vitamiini. Se on herkkä vitamiini, jota happi, kuumuus ja pitkä keittoaika tuhoavat.

C-vitamiini vaikuttaa moniin elimistön toimintoihin. Se edistää sidekudoksen aineenvaihduntaa, suojaa hapettumiselta (härskiintymiseltä), tukee elimistön puolustuskykyä stressiä vastaan. Lisäksi C-vitamiini auttaa ravinnon sisältämää rautaa imeytymään elimistöön.

C-vitamiinia sisältävät hedelmät, marjat, vihannekset ja peruna. Erityisen runsaasti C-vitamiinia on sitrushedelmissä, kiivissä, mustaherukoissa ja lakoissa.

W

WHO:n suositus

Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee täysimetystä 6 kuukauden ikään saakka. Me tuemme tätä näkemystä täysin, samoin kuin imetyksen jatkamista monipuolisen kiinteän ruoan ohessa neuvolan ohjeiden mukaisesti.

Äidinmaito on parasta ravintoa vauvalle. Se sisältää vauvan tarvitsemat ravintoaineet, joten sinun ei tarvitse pohtia, saako vauvasi riittävästi ravintoa. Tutkimukset ovat osoittaneet, että äidinmaito suojaa vauvaa tulehduksilta ja että imetyksestä on sekä vauvalle että äidille muutakin hyötyä kuin puhtaasti vauvan ravitsemuksesta huolehtiminen. Jos harkitset imettämisen lopettamista, asiasta kannattaa keskustella ensin neuvolan terveydenhoitajan kanssa. Neuvolasta saat myös tukea ja neuvoja imetykseen liittyvissä asioissa.

Jos et jostakin syystä pysty imettämään tai et halua imettää, voit antaa vauvallesi äidinmaidonkorviketta. Imettämättä jättäminen tai imetyksen ja korvikeruokinnan yhdistäminen saavat äidinmaidontuotannon vähenemään. Siksi tätä päätöstä on vaikea pyörtää myöhemmin. Äidinmaidonkorvike on rintamaitoa kalliimpaa, ja sen käyttö voi olla hankalampaakin: sen valmistelussa, käytössä ja säilyttämisessä tulee noudattaa pakkauksen ohjeita. Ohjeiden noudattaminen on tärkeää, jotta et vaaranna lapsesi terveyttä.

Ä

Äidinmaito

Äidinmaito on parasta ravintoa kaikille vastasyntyneille. Se on koostumukseltaan täydellistä, oikeanlämpöistä, helposti saatavilla ja helposti sulavaa. Jokaisen äidin rintamaito sopii juuri hänen lapsensa tarpeisiin ja suojaa lasta tulehduksilta. Äidinmaito sopeutuu myös lapsen kasvuun ja ravinnontarpeeseen.